Kesällä tehdyt ydinvoimapäätökset olivat oikea askel. Sen sijaan sen kylkeen kasattu risupaketti ei sitä kokonaisuudessan ole. Ydinvoimalupien myöntäminen ei vie valtion kirstusta rahaa, sen sijaan näiden “uusiutuvien” (ja ei välttämättä todellakaan päästöttömien) energiamuotojen tukeminen vie budjetista vuosittain satoja miljoonia euroja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi maailman kasvihuonekaasujen päästöjä olisi alennettava puoleen 2050 mennessä ja kehittyneissä maissa viidesosaan. Euroopan Unionissa pääkeinona energiantuotannon päästöjen vähentämiseksi on uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen. Uusiutuvaa energiaa ei kuitenkaan ole riittävästi maailman energiatarpeisiin. Lisäksi uusiutuva ei todellisuudessa aina ole uusiutuvaa tai uusiutuu liian hitaasti.

Uusiutuvan energian tavoitteet arvioitava uudelleen

Suomi on sitoutunut EU:n direktiivin mukaisesti nostamaan uusiutuvan energian osuuden 38 prosenttiin kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. EU:n kokonaistavoite on päästä uusiutuvassa energiassa 20 prosenttiin kokonaiskulutuksesta ja samalla vähentää päästöjä 20%.

Päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käyttö ovat osittain rankassakin ristiriidassa keskenään. Suomessa otetaan uusiutuvan energian lisääminen tosissaan sen sijaan että keskityttäisiin akuuttiin ongelmaan eli päästöjen kasvun rajaamiseen. Uusiutuvan osuutta lisätään muun muassa puuhakkeen runsaammalla käytöllä. Hallitus on päättänyt lisätä metsähakkeen energiakäyttöä 8,5 miljoonalla kuutiometrillä eli lähes kolminkertaiseksi.

Olkoonkin että puun polton lisääminen kasvattaa uusiutuvien osuutta, ovat tämän seurauksena päästöt 2020 suuremmat kuin nyt. Metsähakkeen poiskerääminen heikentää metsien kasvua ja monimuotoisuutta. Lisäksi metsät on siten lannoitettava erikseen, mikä vaatii energiaa sekin. Terveyden hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan pelkästään nykyinen puun pienpoltto aiheuttaa pienhiukkaspäästöillään Suomessa vuosittain yli 200 kuolintapausta. Puun polton sijasta olisi panostettava metsien ensiharvennukseen, joka lisää metsien kasvua ja siten nielua jo muutaman vuosikymmenen tähtäimellä. Suomen metsien hiilidioksidinielu on merkittävä, vaikka siitä ei esimerkiksi päästökaupassa saada mitään korvausta.

Tuulivoimalla tuotettu sähkö on uusiutuvaa, mutta tarvitsee vesivoimaa säätövoimaksi. Tuulisähkö myös kuluttaa luonnonvaroja kohtuuttomasti: tarvitaan 1700 kolmen megawatin tuulimyllyä tuottamaan vuodessa keskimäärin sähköä saman verran kuin Olkiluoto 3. Tuulimyllyihin kuluu erikoisterästä ja vastaavia metalleja 45-kertainen määrä Olkiluoto 3 verrattuna.

Suomen on arvioitava uudelleen uusiutuvan energian tavoitteet, jotta päästöt eivät kasvaisi 2020 mennessä. Siihen nähden että Suomen uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta (28,5%) on jo nyt merkittävästi yli EU:n keskiarvon (7%), ei Suomen tulisi hirttäytyä uusiutuvan lisäämiseen ehdoin tahdoin – ei jos siitä seuraa päästöjen lisääntyminen ja budjettimenojen reilu lisäys, kuten miltä nyt näyttää.

Autoverotus järkeväksi ja liikkumisen verotus yhdenmukaiseksi

Suomen keskimäärin 10 vuoden ikäinen autokanta on ympäristörikos ja turvallisuusriski. 15 vuotta vanhassa autossa ei ole kuluttajalle mitään muuta hyvää kuin halpa hinta. Miksi? Kun auton nahkapenkeistä joutuu maksamaan ylimääräistä veroa, niin miksi Kiinasta tuodusta nahkasohvasta maksetaan vain arvonlisävero?  Vielä hullumpaa on verottaa turvavarusteita, jotka juuri kustannussyistä jätetään turhan usein tilaamatta. Myös navigaattori edesauttaisi kiistatta liikenteen sujuvuutta ja vähentäisi päästöjä, mutta autoveron välttääkseen kuluttaja hankkii sen jälkiasenteisena tuulilasiin näkökenttää haittaamaan tai vaarantaa liikennettä käyttämällä ajaessa pientä nokialaistaan.

Autoilun verotuksen olisi määräydyttävä liikkumisen aiheuttamien ympäristöhaittojen, ei auton arvon ja lisävarusteiden perusteella. Autovero onkin korvattava kokonaan polttoaineverolla. Näin autoilija maksaa sitä enemmän mitä enemmän hän saastuttaa, mikä on autoilun ja muun liikkumisen verottamiselle ainoa järkevä peruste. Meidän ei kuitenkaan tule verotuksella syödä kilpailukykyämme liiaksi.

Todelliset syyt autoilun ja muun energian verottamiseen ovat pitkälti valtiontaloudelliset. Liikenteeltä kerätään moninkertainen määrä enemmän veroja kuin tieliikenneinfrastruktuurin ylläpitoon kulutetaan. Tasavertaisen ympäristorasitteen ja liikenneinfrastruktuurin ylittävä verotus ei voi pitkällä aikavälillä olla kestävää kuten jatkuvista autojen maahantuonnin verokiistoista EU:lta saamiemme huomautusten perusteellakin nähdään. Miten tavaroiden ja palveluiden vapaaseen liikkuvuuteen sopii se että Suomen kansalainen ei voi ajaa Suomessa ruotsalaisesta autovuokraamosta vuokraamallaan autolla?

Suomi on hyvin laaja alue maantieteellisesti. Yli 80% maamme henkilöliikennesuoritteesta tapahtuu henkilöautoilla, sillä se on yhtä monessa tapauksessa rationaaliseksi oletetun ihmisen järkevin valinta. Jos kerran autoliikennettä aivan oikeutetusti verotetaan ympäristösyistä, tulisi kaikkien muidenkin päästöjen olla yhdenvertaisesti päästöperusteisten verojen kohteena.

Energiaveroista

Energiaveroja peritään muun muassa sähköstä, kivihiilestä, maakaasusta ja nestemäisistä polttoaineista. Energiaverotus perustuu EU-maissa energiaverodirektiiviin. Suomessa verotus on ankarampaa kuin EU:n määrittelemä minimitaso. Vuoden 2011 alusta teollisuuden sähkövero on 14-kertainen ja palveluiden sähkövero 34-kertainen direktiivin vähimmäistasoihin verrattuna. Ruotsissa merkittävä osa teollisuudesta ei maksa sähköveroa lainkaan.

Valtio on keräämässä energiaveroja yli neljä miljardia euroa vuonna 2011. Se on 750 miljoonaa euroa (lähes neljännes) enemmän kuin vuonna 2010. Kevyen polttoöljyn vero per litra lähes tuplaantuu (8,7 sentistä 15,7 senttiin). Korotus vaikuttaa erityisesti öljylämmitteisiin taloihin valtion halutessa ohjata tukea uusiutuviin polttoaineisiin.

Verotuksella ei tulisi kuristaa kotimaista teollisuutta eikä kuluttajaa hengiltä. Valtiontalouden alijäämää tulee paikata ensisijaisesti julkisen sektorin toimintoja reilusti karsimalla eikä lisäverotuksella. Etenkään sellaisella verotuksella joka rampauttaa veronmaksukykymme tulevaisuudessa. Uusiutuvan energian tukemisen ei tulisi myöskään olla itseisarvo: meidän on annettava tilaa innovaatioille mutta on hurskastelua olettaa että verotuksen keinoin vauhdittaisimme tätä prosessia. Päästöttömälle ja uusiutuvalle energialle on nyt jo sellainen tilaus maailmassa, ettei suurinkaan budjettirahoitus voi lisätä alan tutkimus- ja innovaatiokannustinta. Toisaalta, jos kerran verojen perusteena ovat päästöt ja ulkoishaitat, ei moni nykyinen uusiutuva energia pärjää tässä vertailussa kovinkaan hyvin. Tarvitsemme energiaverotukseen tasokorjauksen (alaspäin) sekä ennen muuta johdonmukaisuutta.